Sammalta kädellä. Sammalella on silmät.

Luonnon­suo­jelu

Luonnon­suo­jelu

Kuvassa rauhoitettu luonnonmuistomerkki Kummakivi Ruokolahdella.
Kuvassa rauhoi­tettu luonnon­muis­to­merkki Kumma­kivi Ruoko­lah­della

Luonnon­muis­to­mer­kit

Lieksan kaupun­gin ympäris­tön­suo­je­lusih­teeri voi alueen omista­jan hakemuk­sesta tai suostu­muk­sella rauhoit­taa luonnon­muis­to­mer­kin yksityi­sen mailla luonnon­suo­je­lu­lain (9/2023) 95 §:n mukai­sesti:

“Puu, puuryhmä, siirto­loh­kare tai muu niitä vastaava luonnon­muo­dos­tuma, jota sen kauneu­den, harvi­nai­suu­den, maise­mal­li­sen merki­tyk­sen, tieteel­li­sen arvon tai muun vastaa­van syyn vuoksi on aihetta erityi­sesti suojella, voidaan määrätä rauhoi­te­tuksi luonnon­muis­to­mer­kiksi.

Luonnon­muis­to­mer­kin rauhoit­ta­mi­sesta päättää valtion omista­malla alueella aluetta hallin­noiva viran­omai­nen. Luonnon­muis­to­merkki on merkit­tävä selvästi havait­ta­valla tavalla.

Yksityi­sen omista­malla alueella olevan luonnon­muis­to­mer­kin rauhoit­ta­mi­sesta päättää alueen omista­jan hakemuk­sesta tai suostu­muk­sella kunta. Kunnan on huoleh­dit­tava yksityi­sen omista­malla alueella olevan luonnon­muis­to­mer­kin merkit­se­mi­sestä selvästi havait­ta­valla tavalla.

Rauhoi­tet­tua luonnon­muis­to­merk­kiä ei saa vahin­goit­taa eikä turmella.”

Kuvassa haitallinen vieraslaji, kurtturuusu.
Kuvassa haital­li­nen vieras­laji, kurttu­ruusu.

Vieras­la­jit

Kansal­li­nen vieras­la­ji­luet­telo

Suomen vieras­la­ji­laissa ja ‑asetuk­sessa on säädetty kansal­li­sesti haital­li­sista vieras­la­jeista. Nämä lajit lukeu­tu­vat kansal­li­seen vieras­la­ji­luet­te­loon, joka sisäl­tää ne haital­li­set vieras­la­jit, jotka eivät kuulu EU:n vieras­la­ji­luet­te­loon, mutta joita voidaan pitää Suomen oloissa haital­li­sina. Kansal­li­sessa vieras­la­ji­luet­te­lossa olevan lajin maahan­tuonti, kasva­tus, myynti ja muu hallus­sa­pito sekä ympäris­töön päästä­mi­nen on kielletty.

Suomessa kansal­li­seen vieras­la­ji­luet­te­loon kuuluu yhteensä 39 eri eliöla­jia kasveista nisäk­käi­siin. Kasveista tunne­tuim­pia vieras­la­jeja ovat jätti­put­ket, kurttu­ruusu, komea­lu­piini, viita­pih­laja-angervo, kanadan- ja isopiisku, eri tatar­la­jeja sekä lännen­pal­sami. Eläimistä tunne­tuim­pia vieras­la­jeja ovat minkki, koira­susi, musta­pää­e­tana ja espan­jan­si­rue­tana, lisäksi listalla on useita eri sammak­ko­la­jeja. Nopeasti leviä­vää vesis­tö­jen vieras­la­jia, kanadan­ve­si­rut­toa, on tavattu myös Pohjois-Karja­lassa.

Vieras­la­jeja, joita ei ole kuiten­kaan vielä toistai­seksi sisäl­ly­tetty haital­lis­ten vieras­la­jien luette­loon ovat myös esimer­kiksi minkki, kaniini, piisami, rotta, supikoira, espan­jan­si­rue­tana, täplä­rapu, kolora­don­kuo­riai­nen, lilja­kukko, mänty­an­ke­roi­nen, hyyte­lö­sam­ma­le­läin, jätti­pal­sami sekä rapurutto.

Lehto­ko­tilo on haital­li­nen nilviäis­laji. Tunnis­ta­mis­ohje

Vieras­la­jien poista­mista, myymistä ja esimer­kiksi kasvat­ta­mista sääte­lee lainsää­däntö:

VIERASLAJIJÄTTEEN VASTAANOTTO LIEKSAN JÄTEASEMALLA

Lieksassa vieras­la­jeja varten puutar­ha­jät­teen vastaan­ot­to­pai­kalle (Timit­ran­tie 2) on varattu vaihto­lava, jossa on teksti “VIERASLAJIT”. Vieras­la­jien vastaan­otto tähän pistee­seen on maksu­tonta, samoin kuin muunkin puutar­ha­jät­teen vastaan­otto alueella.

Vieras­kas­veja voidaan torjua mm. kitke­mällä tai niittä­mällä. Erityi­sen tärkeää on huoleh­tia vieras­kas­vien niittä­mi­sestä tai kitke­mi­sestä synty­neestä jätteestä. Puutar­ha­jä­tettä ei saa viedä metsiin tai esimer­kiksi puistoa­lueille.

Kiinteis­tön omista­jan tai halti­jan on huoleh­dit­tava kohtuul­li­sista toimen­pi­teistä kiinteis­töllä esiin­ty­vän unionin luette­loon kuulu­van tai kansal­li­sesti merki­tyk­sel­li­sen haital­li­sen vieras­la­jin hävit­tä­mi­seksi tai sen leviä­mi­sen rajoit­ta­mi­seksi, jos haital­li­sen vieras­la­jin esiin­ty­mästä tai sen leviä­mi­sestä voi aiheu­tua merkit­tä­vää vahin­koa luonnon monimuo­toi­suu­delle taikka vaaraa tervey­delle tai turval­li­suu­delle. (Laki vieras­la­jeista aiheu­tu­vien riskien hallin­nasta, 2015/1709 § 4)